Söpöjä lehmiä ja muita kuulumisia

Ihanat kauhtuneet lehmät ovat palanneet laitumille! En ole aiemmin seurannut lehmiä, mutta niiden nukkuma-asennot ovat kovin liikuttavia. Lisäksi olen todennut että ne ovat fiksuja; hakeutuvat puiden alle sateen suojaan, nukkuvat yönsä tiiviissä rykelmässä pysyäkseen lämpiminä ja osaavat näköjään kellonkin, ainakin lypsyajan. Ihan perusjuttuja varmasti eläimelle kuin eläimelle, mutta en ole aiemmin katsellut niin tarkkaan.

Jatkossa lehmien tarkkailu jää kuitenkin vähemmälle, kun olen viimein löytänyt työpaikan täältä. Näin se elämä aina menee, ensin on aikaa vaikka muille jakaa ja sitten kun alkaa tapahtua, kaikki tapahtuu yhtäaikaa. Nyt tasapainottelen siis opiskelun ja 100% työn välillä, mutta olen siitä hyvin iloinen. Vaikka täällä monet naiset ovatkin kotona (vain noin 40% naisista on työelämässä ja osa-aikatyö on hyvin yleistä), minun pohjoismaalaiseen maailmankuvaani se ei vain oikein tunnu sopivan. Ihanat kävelylenkin auringossa jäävät jatkossa siis viikonlopuille. :)

Terassille olen kantanut selkä vääränä multaa ja ruukkuja, koska vaikka palellutin innoissani osan kasveista, niitä tuntuu silti olevan yhtäkkiä paljon enemmän kuin suunnittelin. Tämä on näitä siemenkasvatuksen varjo/plussapuolia, ihan istutusalueen koosta riippuen. Pelargonioita tuli kolme laatikollista ja samettikukkia olen työntänyt vähän joka paikkaan. Ne alkavat pian kukkimaan vaikka olen nyppinyt ensimmäiset nuput pois tuuheuttaakseni kasvua. Myös omia retiisejä on jo päästy maistamaan ja ne olivat ehdottomasti herkullisempia kuin kaupasta ostetut!

Tänään oli ensimmäinen päivä paikallisessa yliopistossa ja nautin joka hetkestä. Äsken istuskelin terassilla kirjan kanssa kun yhtäkkiä aloin kuuntelemaan lähikylästä kuuluvia kirkonkelloja.  Toki ne soivat neljä kertaa tunnissa, mutta niihin ei yleensä edes kiinnitä huomiota. Nyt kuitenkin ihana lämmin ilta, naapureista kantautuvat äänet ja grillien tuoksut herättivät ja yhtäkkiä huomasin että minulla oli aivan todella hyvä olla. Kaukaisuudessa siintää lisää kumpuilevaa maastoa, vehreitä niittyjä ja maataloja ja minusta toden teolla tuntui että olen kotona.

Viimeisin hankintani on Dipladenia

Multa hifistelyä

Täällä on multaa suurin piirtein joka lajikkeelle erikseen ja minä olen tietysti villiintynyt. On yrttimultaa, pelargoniamultaa, vihannesmultaa, sitrusmultaa ja kesäkukkamultaa noin muutamia mainitakseni. Ja minä tietysti ostan innoissani joka pottiin asiaan kuuluvaa sorttia.

Mieheni kysyi tänään säkkejä raahatessaan hyvin epäilevästi, lineekö mullissa mitään eroa, mutta sormeni multaan työnnettyä voin vakuuttaa että on. Lisäksi perustelen villitystäni sillä, että kasvini kasvavat ruukussa ja saavat ainoastaan siinä niille tarjotut ravinteet. Kaikkien alan opusten mukaan erityisesti ruukkuviljelyssä multaostoksissa ei kannata pihistellä. Jos suoraan tunnustan, meille tulisi kohta halvemmaksi ostaa ne vihannekset, mutta ennen kaikkea ilo ja harrastushan tämä on.

Tänään pääsin kuitenkin käyttämään oman ruukun timjamia poropiirakkaan, samoin tabouleh maistuu ihan erilaiselta kun siihen hakee tuoreen mintun suoraan terassilta. Äidin muistoksi ostamani kärhö voi kylmistä öistä huolimatta oikein hyvin. Olen laittanut sen juurelle pari metallista lintua ja kynttilän koska en pääse haudalle käymään. Etualalla vielä viimeiset hengissä olevat tulppaanit ja taustalla kevätesikot ja laventeli. Toivon että laventelit kukkisivat tänä vuonna, ne tekisivät niin kauniin väriyhdistelmän Ville de Lyon -kärhön hieman violettiin taittavan punaisen rinnalla.

Juhannus?

Äidin äkillinen lähtö taitaa iskeä tosissaan vasta nyt, koska olen ollut niin kovin surullinen ja voimaton, suorastaan väsynyt Suomesta paluun jälkeen. En ole edes jaksanut kukista sen suuremmin innostua viimeiseen viikkoon einkä tätä blogiakaan päivitellä. Tänään kuitenkin huomasin kaupunkiin kävellessäni sireenien puhkeavan kukkaan! Juhannusko jo lienee? :) Oikein ihanaa viikonloppua kaikille! Minä lähden mieheni kanssa hyvän ystävän luokse Fribourgiin voimaantumaan viikonlopuksi.

Hallavaurioita

Pellari-koira otti aamulla aivan rennosti terassilla kun emäntä tutkaili tuskastuneena liian aikaisen istutuksen tuloksia. Paristakymmenestä istutetusta samettikukan taimesta kolme oli auttamattomasti jäätynyt ja kuollut. Ruukuissa olleet yksilöt olivat selvinneet jo useamman yön, mutta kiinteä laatikko vastaa ilmeisesti enemmän todellisia olosuhteita eikä ehdi päivän aikana lämmetä niin hyvin että säilyisi myös yön yli lämpimänä. Enää niitä ei auta ylös kaivaa, joten hallaharso ostoksille mars!

10 x 1,5 metrinen harso istui kuin nakutettu ja nyt eläbn toiveissa että loput selviytyvät pääsiäiseksi luvatusta hetkellisestä viileydestä. Uskalsin jopa jättää kokeeksi kaksi ruukkuun istutettua tomaatin tainta hellästi peiteltyinä ulos. Puutarhuroinnissa on se hauska puoli, että jokaiseen taimeen suhtautuu suurella lämmöllä ja jokainen menetys harmittaa. Samaan aikaan taimet haluaisi saada ulos niin pian kuin mahdollista saadakseen taimista mahdollisimman tukevia. Kevät on minulla aina aivan liian malttamatonta aikaa, mutta aina on suurin osa kasveista selvinnyt. :)

Kotona jälleen!

Ja pakko tunnustaa että hyvältä tuntuu. Kummallista miten nopeasti tänne on kotiutunut että tuntuu ihan oikeasti siltä että tulee kotiin kun kone laskeutuu Zürichiin. Untuvatakit kainalossa suuntasimme kotiin ja koska miehenikin piti vielä pari vapaapäivää, suuntasimme heti yhdessä kävelylle. Nurmi on vihreänä ja laitumilla on taas lehmiä, kutsun paikallisia lehmiä kauhtuneiksi, koska ne ovat hieman pienempiä ja väriltään haalean ruskeita. Kertakaikkisen liikuttavia yhtä kaikki.

Muilla magnoliat kukkivat jo upeasti, mutta omani päätti tehdä lehdet samoin tein eikä yhtään kukkaa ilmaantunut. Ehkä ensi vuonna sitten. Myös kevätesikot levittäytyvät upeina mattoina pihoilla ja nurmikoilla. Siirsin myös omat sisällä ilahduttaneet kukinnan päätyttyä terassin kukkapenkkiin.

Myös tulppaanini ja skillani ovat puhjenneet kukkaan ja onneksi ehdin nähdä sen, koska jo tänän monet olivat kukintansa loppuvaiheessa ja skillat osin jo siementävät.

Muina puuhina olen istuttanut osan samettikukista jo maahan, koska muutamat koekappaleet selvisivät kaksi yötä ulkona. Tiedän, että tämä on melko rohkeaa, mutta terassimme on niin korkealla ettei sinne halla nouse. Kuvassa taustalla pensasmustikka Sparta, jonka ympärille olen istuttanut samettikukkia koristeeksi, etualalla viime vuodesta selvinnyt yrttiruukku jonka minttu on näköjään valloittanut lähes kokonaan. Tulinpa samalla oppineeksi, että rucola on monivuotinen. Yksi syksyllä kitkemättä jäänyt yksilö on nimittäin puskenut ruukusta uuden kasvuston ja makutestin mukaan on oikein hyvä!

Luonto pesee kasvojaan

Täällä sataa taukoamatta jo toista päivää, mutta olen siitä hyvin iloinen. Jo nyt huomaa miten luonto alkaa viheriöimään saatuaan tilkan vettä ja talven pölyt huuhtoutuvat pois. Minunkin terassillani ensimmäiset punaiset tulppaanit ovat uskaltautuneet ulos lehtiverhostaan. Huomenna lähden puoleksitoista viikoksi Suomeen ja luulen, että palattuani kaikki näytää huomattavasti kesäisemmältä. Toivon vain hartaasti, etteivät tulppaanit ehdi kukintansa loppuun ennen paluutani, vaan saan tänne vielä kauniin kuvan niistä. Nyt tyydyn laittamaan muutaman vuoden takaisen kuvan punaisista tulppaaneista Keukenhofin puistosta Hollannista. Nyt nousevat sipulini ostin viime syksynä Amsterdamin kelluvalta kukkatorilta. Samoja Kaufmanniana sipuleita saa toki täältäkin, mutta nyt kukkien noustessa on mukava muistella matkaa. :)