Tänään oli ensimmäinen päivä paikallisessa yliopistossa ja nautin joka hetkestä. Äsken istuskelin terassilla kirjan kanssa kun yhtäkkiä aloin kuuntelemaan lähikylästä kuuluvia kirkonkelloja.  Toki ne soivat neljä kertaa tunnissa, mutta niihin ei yleensä edes kiinnitä huomiota. Nyt kuitenkin ihana lämmin ilta, naapureista kantautuvat äänet ja grillien tuoksut herättivät ja yhtäkkiä huomasin että minulla oli aivan todella hyvä olla. Kaukaisuudessa siintää lisää kumpuilevaa maastoa, vehreitä niittyjä ja maataloja ja minusta toden teolla tuntui että olen kotona.

Viimeisin hankintani on Dipladenia