Söpöjä lehmiä ja muita kuulumisia

Ihanat kauhtuneet lehmät ovat palanneet laitumille! En ole aiemmin seurannut lehmiä, mutta niiden nukkuma-asennot ovat kovin liikuttavia. Lisäksi olen todennut että ne ovat fiksuja; hakeutuvat puiden alle sateen suojaan, nukkuvat yönsä tiiviissä rykelmässä pysyäkseen lämpiminä ja osaavat näköjään kellonkin, ainakin lypsyajan. Ihan perusjuttuja varmasti eläimelle kuin eläimelle, mutta en ole aiemmin katsellut niin tarkkaan.

Jatkossa lehmien tarkkailu jää kuitenkin vähemmälle, kun olen viimein löytänyt työpaikan täältä. Näin se elämä aina menee, ensin on aikaa vaikka muille jakaa ja sitten kun alkaa tapahtua, kaikki tapahtuu yhtäaikaa. Nyt tasapainottelen siis opiskelun ja 100% työn välillä, mutta olen siitä hyvin iloinen. Vaikka täällä monet naiset ovatkin kotona (vain noin 40% naisista on työelämässä ja osa-aikatyö on hyvin yleistä), minun pohjoismaalaiseen maailmankuvaani se ei vain oikein tunnu sopivan. Ihanat kävelylenkin auringossa jäävät jatkossa siis viikonlopuille. :)

Terassille olen kantanut selkä vääränä multaa ja ruukkuja, koska vaikka palellutin innoissani osan kasveista, niitä tuntuu silti olevan yhtäkkiä paljon enemmän kuin suunnittelin. Tämä on näitä siemenkasvatuksen varjo/plussapuolia, ihan istutusalueen koosta riippuen. Pelargonioita tuli kolme laatikollista ja samettikukkia olen työntänyt vähän joka paikkaan. Ne alkavat pian kukkimaan vaikka olen nyppinyt ensimmäiset nuput pois tuuheuttaakseni kasvua. Myös omia retiisejä on jo päästy maistamaan ja ne olivat ehdottomasti herkullisempia kuin kaupasta ostetut!

Tänään oli ensimmäinen päivä paikallisessa yliopistossa ja nautin joka hetkestä. Äsken istuskelin terassilla kirjan kanssa kun yhtäkkiä aloin kuuntelemaan lähikylästä kuuluvia kirkonkelloja.  Toki ne soivat neljä kertaa tunnissa, mutta niihin ei yleensä edes kiinnitä huomiota. Nyt kuitenkin ihana lämmin ilta, naapureista kantautuvat äänet ja grillien tuoksut herättivät ja yhtäkkiä huomasin että minulla oli aivan todella hyvä olla. Kaukaisuudessa siintää lisää kumpuilevaa maastoa, vehreitä niittyjä ja maataloja ja minusta toden teolla tuntui että olen kotona.

Viimeisin hankintani on Dipladenia

Multa hifistelyä

Täällä on multaa suurin piirtein joka lajikkeelle erikseen ja minä olen tietysti villiintynyt. On yrttimultaa, pelargoniamultaa, vihannesmultaa, sitrusmultaa ja kesäkukkamultaa noin muutamia mainitakseni. Ja minä tietysti ostan innoissani joka pottiin asiaan kuuluvaa sorttia.

Mieheni kysyi tänään säkkejä raahatessaan hyvin epäilevästi, lineekö mullissa mitään eroa, mutta sormeni multaan työnnettyä voin vakuuttaa että on. Lisäksi perustelen villitystäni sillä, että kasvini kasvavat ruukussa ja saavat ainoastaan siinä niille tarjotut ravinteet. Kaikkien alan opusten mukaan erityisesti ruukkuviljelyssä multaostoksissa ei kannata pihistellä. Jos suoraan tunnustan, meille tulisi kohta halvemmaksi ostaa ne vihannekset, mutta ennen kaikkea ilo ja harrastushan tämä on.

Tänään pääsin kuitenkin käyttämään oman ruukun timjamia poropiirakkaan, samoin tabouleh maistuu ihan erilaiselta kun siihen hakee tuoreen mintun suoraan terassilta. Äidin muistoksi ostamani kärhö voi kylmistä öistä huolimatta oikein hyvin. Olen laittanut sen juurelle pari metallista lintua ja kynttilän koska en pääse haudalle käymään. Etualalla vielä viimeiset hengissä olevat tulppaanit ja taustalla kevätesikot ja laventeli. Toivon että laventelit kukkisivat tänä vuonna, ne tekisivät niin kauniin väriyhdistelmän Ville de Lyon -kärhön hieman violettiin taittavan punaisen rinnalla.

Juhannus?

Äidin äkillinen lähtö taitaa iskeä tosissaan vasta nyt, koska olen ollut niin kovin surullinen ja voimaton, suorastaan väsynyt Suomesta paluun jälkeen. En ole edes jaksanut kukista sen suuremmin innostua viimeiseen viikkoon einkä tätä blogiakaan päivitellä. Tänään kuitenkin huomasin kaupunkiin kävellessäni sireenien puhkeavan kukkaan! Juhannusko jo lienee? :) Oikein ihanaa viikonloppua kaikille! Minä lähden mieheni kanssa hyvän ystävän luokse Fribourgiin voimaantumaan viikonlopuksi.

Hallavaurioita

Pellari-koira otti aamulla aivan rennosti terassilla kun emäntä tutkaili tuskastuneena liian aikaisen istutuksen tuloksia. Paristakymmenestä istutetusta samettikukan taimesta kolme oli auttamattomasti jäätynyt ja kuollut. Ruukuissa olleet yksilöt olivat selvinneet jo useamman yön, mutta kiinteä laatikko vastaa ilmeisesti enemmän todellisia olosuhteita eikä ehdi päivän aikana lämmetä niin hyvin että säilyisi myös yön yli lämpimänä. Enää niitä ei auta ylös kaivaa, joten hallaharso ostoksille mars!

10 x 1,5 metrinen harso istui kuin nakutettu ja nyt eläbn toiveissa että loput selviytyvät pääsiäiseksi luvatusta hetkellisestä viileydestä. Uskalsin jopa jättää kokeeksi kaksi ruukkuun istutettua tomaatin tainta hellästi peiteltyinä ulos. Puutarhuroinnissa on se hauska puoli, että jokaiseen taimeen suhtautuu suurella lämmöllä ja jokainen menetys harmittaa. Samaan aikaan taimet haluaisi saada ulos niin pian kuin mahdollista saadakseen taimista mahdollisimman tukevia. Kevät on minulla aina aivan liian malttamatonta aikaa, mutta aina on suurin osa kasveista selvinnyt. :)

Kotona jälleen!

Ja pakko tunnustaa että hyvältä tuntuu. Kummallista miten nopeasti tänne on kotiutunut että tuntuu ihan oikeasti siltä että tulee kotiin kun kone laskeutuu Zürichiin. Untuvatakit kainalossa suuntasimme kotiin ja koska miehenikin piti vielä pari vapaapäivää, suuntasimme heti yhdessä kävelylle. Nurmi on vihreänä ja laitumilla on taas lehmiä, kutsun paikallisia lehmiä kauhtuneiksi, koska ne ovat hieman pienempiä ja väriltään haalean ruskeita. Kertakaikkisen liikuttavia yhtä kaikki.

Muilla magnoliat kukkivat jo upeasti, mutta omani päätti tehdä lehdet samoin tein eikä yhtään kukkaa ilmaantunut. Ehkä ensi vuonna sitten. Myös kevätesikot levittäytyvät upeina mattoina pihoilla ja nurmikoilla. Siirsin myös omat sisällä ilahduttaneet kukinnan päätyttyä terassin kukkapenkkiin.

Myös tulppaanini ja skillani ovat puhjenneet kukkaan ja onneksi ehdin nähdä sen, koska jo tänän monet olivat kukintansa loppuvaiheessa ja skillat osin jo siementävät.

Muina puuhina olen istuttanut osan samettikukista jo maahan, koska muutamat koekappaleet selvisivät kaksi yötä ulkona. Tiedän, että tämä on melko rohkeaa, mutta terassimme on niin korkealla ettei sinne halla nouse. Kuvassa taustalla pensasmustikka Sparta, jonka ympärille olen istuttanut samettikukkia koristeeksi, etualalla viime vuodesta selvinnyt yrttiruukku jonka minttu on näköjään valloittanut lähes kokonaan. Tulinpa samalla oppineeksi, että rucola on monivuotinen. Yksi syksyllä kitkemättä jäänyt yksilö on nimittäin puskenut ruukusta uuden kasvuston ja makutestin mukaan on oikein hyvä!

Luonto pesee kasvojaan

Täällä sataa taukoamatta jo toista päivää, mutta olen siitä hyvin iloinen. Jo nyt huomaa miten luonto alkaa viheriöimään saatuaan tilkan vettä ja talven pölyt huuhtoutuvat pois. Minunkin terassillani ensimmäiset punaiset tulppaanit ovat uskaltautuneet ulos lehtiverhostaan. Huomenna lähden puoleksitoista viikoksi Suomeen ja luulen, että palattuani kaikki näytää huomattavasti kesäisemmältä. Toivon vain hartaasti, etteivät tulppaanit ehdi kukintansa loppuun ennen paluutani, vaan saan tänne vielä kauniin kuvan niistä. Nyt tyydyn laittamaan muutaman vuoden takaisen kuvan punaisista tulppaaneista Keukenhofin puistosta Hollannista. Nyt nousevat sipulini ostin viime syksynä Amsterdamin kelluvalta kukkatorilta. Samoja Kaufmanniana sipuleita saa toki täältäkin, mutta nyt kukkien noustessa on mukava muistella matkaa. :)

Krassi ja pavut

Istutin  krassin ja papujen siemenet suoraan ulos jo helmikuun lopussa. En siksi että olisin uskonut niiden todella jo silloin nousevan, van testatakseni milloin ne näillä leveyksillä tuntevat olevansa valmiita. Ensimmäinen ilonen krassin taimi nousi tänään, maaliskuun puolivälissä!

Suomessa meillä oli äidin kanssa perinne istuttaa krassi aina vappuna. Jos en ollut paikalla, äiti soitti ja kertoi sen istuttaneensa. Usein taimet nousivat jo parin viikon sisällä toukokuussa. Noin puolitoista kuukautta kevät täällä siis on testini mukaan täällä edellä. Helmililjat aloittelevat myös kukintaansa terassillani, mutta tulppaanit piilottelevat vielä lehtiensä suojassa.

Kuten kuvasta huomaa, terassin reunalaatikossa maa on pelkkää soraa. Olin aluksi huolissani kasvaako siinä mitään, mutta olen saanut ilokseni huomata sen varsin edulliseksi kasvupaikaksi. Koko yhdeksän metrin matkalle istuttamani laventelit talvehtivat kyseisessä läpäisevässä maaperässä erinomaisesti, kun samaan aikaan naapurini harmitteli että muhevassa mullassa ruukussa olleet laventelit eivät talven yli kestäneet samoin kun ei minun rosmariininikaan. Luulen että siirrän ensi talveksi vahingosta viisastuneena myös rosmariinin ruukusta kukkapenkkiin talvehtimaan. Usein kasveja ei niinkään kiusaa kylmyys, kuin maaperään seisomaan jäävä vesi.

Magnolia

Istutin tänään eilen hankkimani magnolian. Susan-magnolian kukat ovat pinkit ja maljamaiset lukemani mukaan ja odotan niitä toiveikkaana. Nuput, joista osa varmastikin lehtien alkujakin, ovat hyvin tukevan oloiset. Istutin kasvin hyvin multavaan maahan isompaan ruukkuun. Eläessään se voi kasvaa 150-300 senttimetrin korkuiseksi, eli pelkästä pensasmagnoliasta ei ollutkaan kyse kuten luulin. Asettelin ruukun puolivarjoon, ettei päivän korkea lämpötila houkuta nuppuja aukeamaan liian aikaisin, yöt ovat vielä viileitä kuitenkin ja kirkkaina öinä lämpötila käy lähellä nollaa. Alla kuva vuoden 2010 matkalta Amsterdamiin, jossa ihastukseni magnolioihin alkoi.

Kukkaterapiaa

Puutarhablogini muuttuu hetkeksi surublogiksi menetettyäni yllättäen äitini liian aikaisin, vain 60-vuoden ikäisenä. Tieto saapui minulle vasta sunnuntaina, koska poliisi ei ollut löytänyt uutta numeroani ilman pienoista salapoliisi operaatiota. Olen tuntenut oloni hyvin tyhjäksi ja istuskellut paljon terassilla. Tänä aamuna siellä kävi sinitiaispariskunta ja muistin heti, että kutsuimme niitä äidin kanssa aina hömppä-linnuksi niiden hassun edestakaisin lentelyn ja pään keikuttelun vuoksi. Tänään sitten menin ruokakauppaan ensi kertaa itse ja ainut mitä ostin sieltä, oli yksi jalokärhö ja magnolia.

Olen aina halunnut saada magnoliapuun tai pensaan, mutta Suomen oloihinkin jalostettujen yksilöiden talvikestävyys oli II-vyöhykkeellä epävarmaa ja hinnat näille Mustialan arboretumissa jalostetuille yksilöille hirvittivät. Nyt päätin ostaa äidille muistopensaan ja toivon että se selviytyy. Kärhöjä äidin puutarhassa oli paljon ja ostin aina uuden äitienpäiväksi, ne viihtyivät siellä ihanasti. Nyt se puutarha periytyi minulle, mutten vilpittömästi voi kuvitella meneväni sinne enää muuta kuin hoitamaan pakolliset käytännön asiat. Itse taloon liittyy liian vaikeita tuntemuksia.

Ystäväni ja naapurini ovat täällä olleet valtavaksi tueksi. En ole ollut juuri hetkeäkään yksi ja välillä ovensuussa on ollut ihan ruuhkaa. Alla tänään saamani kukat.

Kimpussa olevan pienen freesian kukat tuoksuvat huumaavasti.

Surukukat voivat olla myös värikkäitä. Itse pidän liljoja kauniina, mutta koska äiti rakasti väriä ja kevättä, tilasin hänen muistolaitteeseensa leikkonarsisseja. Hän piti niistä. Hautaustoimisto varmasti ihmetteli, mutta ne ovat minun äitini hautajaiset ja tärkeintä on että ne ovat hänen näköisensä.

Voihan tuuli!

Tänään oli ihana sää ja kuskasin taimeni jälleen ulos muutamaksi tunniksi. Tällä kertaa salakavala tuuli osui taimilaatikoihin ja nyt näyttää pahalta. Muutamat taimet ovat taipuneet ja suurin osa on surkeasti vetänyt sirkkalehtensä suppuun yrittäessään suojella itseään. Kylläpä nyt harmittaa! Ei voi kyllä muuta kuin syyttää itseään. Helppohan se on itse siinä auringossa tuulen suojassa lekotella kun pikku taimiparat taistelevat tuulessa parin metrin päässä. Saapa nähdä tokenevatko raukat enää ollenkaan vai saanko kertakaikkiaan tehdä uuden kylvön.

Kurkistus naapurien aitojen taa

Aurinko paistaa tänään kevyen pilviharson läpi ja asteita on kymmenen, joten heitin turhan pitkiksi venyneet samettikukkani ulos karaistumaan. Päätin kokeilla samaa konseptia myös itseeni ja otin teemaksi kauniiden kevätkukkien bongaamisen. Alla satoa:

Keltaiset krookukset ovat kuin aurinko itse

Tämä muotopuutarha on kesällä näkymättömissä tuuhean köynnösruusuaidanteen takana, mutta ennen lehtien tuloa utelias ohikulkija pääsee ihailemaan huolellisen työn jälkeä. Kasveista ruusut ja laventelit ovat pääosassa.

Kutsuva sisäänkäynti syntyy jo pienellä väripilkulla

Keväisiä koristeita

Kävin tänään Saksan puolella ostoksilla ja huomasin kukkakaupan pihalla mitä ihanimman kokoelman kevätkukkia herkullisissa väreissä. Pakko oli pysähtyä ja hetkeksi olin villiintyä useampiinkin väreihin, kunnes muistin että olin luvannut itselleni pitäytyä punaisessa, ainoanan poikkeuksena helmililjat. Niinpä hillitsin itseni ja ostin pari pari bellistä. Kaveriksi nappasin metsästä oksan murattia, vaikkei luonnosta tietysti sopisi napsia..

Lisäksi ostin uuden rosmariinin talven surmaaman tilalle ja istutin sen heti isompaan ruukkuun ja lisäsin multaa. Rosmariini onneksi kestää hyvin terassimme paahdetta. Ehkä sen vuoksi olen aina kuvitellut, että se olisi myös melko vaatimatin kasvualustan suhteen, mutta yllätyksekseni se kaipaa hyvinkin multavan maan. Ruuanlaitossa en itse tule tuoretta rosmariinia niin usein käyttäneeksi, mutta se kuuluu joka vuotisiin hankintoihini ihanan tuoksunsa ansiosta. Lisäksi rosmariinin sanotaan kuvastavan rakkautta ja uskollisuutta, mikä ei koskaan myöskään ole pahitteeksi.

Lisäksi ostin vielä nipun kirsikan oksia ja laitoin ne pestyihin viinipulloihin pystyyn. Toivon hiirenkorvien lisäksi näkeväni vaaleanpunaisia kukkia myöhemmin!

Parantaako intensiivinen taimien tuijotus kasvua?

Laskettelureissun jälkeen hieman kipeänä ei ihminen juuri parempaa tekemistä keksi kuin taimien tuijottelu. Laskujeni mukaan ainakin kuukausimansikoita on päivän aikana noussut kaksi lisää. Samettikukat rehottavat hyvin siihen nähden, että ne on istutettu kaikki viikon sisällä ja siementen itämisprosenttikin näyttää lähentelevän sataa. Sen verran olen tänään tehnyt kasvieni eteen, että koulin sen ainoan paprikan taimeni ikkunalle valoon jugurttipurkkiin. Lienee ensimmäinen kerta kun siirrän taimia isosta pienempään ruukkuun tässä vaiheessa, mutta tilan säästämiseksi ratkaisu oli välttämätön eikä noin pieni taimi vielä suurta tilaa kaipaakaan.

Paprika

Suomesta palattuani kurkistin toiveikkaasti kylpyammeeseen. Ainoat elolliset olennot yhden homehahtuvan lisäksi olivat mullan mukana tulleet kukkakärpäset ja niiden houkuttelemina verkkonsa ruukkujen ympärille kutoneet kaksi hämähäkkiä. Paprikan itämisaika on noin 10-18 vuorokautta, mutta malttamaton kun olen, tarkistan tilanteen jopa useita kertoja päivässä. Tänä aamuna kurkisteluni viimein palkittiin. Ensimmäinen ujo paprikan taimi nousi jo seitsemän päivää kylvöstä. Ilmeisesti kylpyhuoneen lattialämmitys nopeuttaa taimettumista, paprikan itämislämmöksi kun suositellaan 22-24 °C. Maanantai-iltana kylvämäni tomaatti ja samettikukka eivät antaneet odottaa itseään edes niin kauan, vaan ensimmäiset vaaleat alut pilkistelivät turvebriketeistään jo keskiviikkona.

Kevät!

Kevät on selvästi alkanut! Jo jouluna nousseet tulppaanin alut joutuivat yllättävän ja poikkeuksellisen lumipeitteen alle lähes pariksi viikoksi, mutta viime päivien aurinko ja lämpö ovat paljastaneet entistä terhakammat alut. Tästä innostuneena laitoin tänään ensimmäiset hedelmien ja vihannesten siemenet multaan. Ne saavat rauhassa itää viikonlopun yli kylpyammeessa kun olemme matkoilla ja toivottavasti voin nostella pienet taimeni pian valoon ja viileämpään ilmaan ja näin vapauttaa kylpyammeen myös muuhun käyttöön. Tänä vuonna päätin rohkeasti kokeilla ensi kertaa paprikaa, samoin chilit laitoin ensimmäistä kertaa viimevuoden sadosta kerätyistä siemenistä. Normaalisti olen ostanut chilini valmiina taimina. Muuten olen innokas alusta asti kasvattelija ja välillä on pitänyt virittää silityslautakin ikkunan eteen taimille kun pöytä- ja ikkunalautapinnat ovat täyttyneet. Erityisesti kesäkukkien kasvatus on osoittautunut hyvin palkitsevaksi, myös perennoita olen onnistunut kiitettävästi äitini pihalle siemenestä kasvattamaan. Paprikan lisäksi uutena kokeiluna poimin myös eilen syömästäni mandariinista muutaman siemenen multaan kätkettäväksi. Täällä kesät ovat niin lämpimiä että valmiita taimia ainakin näytetään puutarhaliikkeissä myytävän. Ja toisaalta, jos täällä oliivipuu ja palmut pärjäävät, niin miksei mandariinikin. Ainakaan kokeilu ei tule kalliiksi kun itse siemenestä kasvattaa.