maanantai 19. maaliskuuta 2012

Luonto pesee kasvojaan

Täällä sataa taukoamatta jo toista päivää, mutta olen siitä hyvin iloinen. Jo nyt huomaa miten luonto alkaa viheriöimään saatuaan tilkan vettä ja talven pölyt huuhtoutuvat pois. Minunkin terassillani ensimmäiset punaiset tulppaanit ovat uskaltautuneet ulos lehtiverhostaan. Huomenna lähden puoleksitoista viikoksi Suomeen ja luulen, että palattuani kaikki näytää huomattavasti kesäisemmältä. Toivon vain hartaasti, etteivät tulppaanit ehdi kukintansa loppuun ennen paluutani, vaan saan tänne vielä kauniin kuvan niistä. Nyt tyydyn laittamaan muutaman vuoden takaisen kuvan punaisista tulppaaneista Keukenhofin puistosta Hollannista. Nyt nousevat sipulini ostin viime syksynä Amsterdamin kelluvalta kukkatorilta. Samoja Kaufmanniana sipuleita saa toki täältäkin, mutta nyt kukkien noustessa on mukava muistella matkaa. :)





lauantai 17. maaliskuuta 2012

Krassi ja pavut

Istutin  krassin ja papujen siemenet suoraan ulos jo helmikuun lopussa. En siksi että olisin uskonut niiden todella jo silloin nousevan, van testatakseni milloin ne näillä leveyksillä tuntevat olevansa valmiita. Ensimmäinen ilonen krassin taimi nousi tänään, maaliskuun puolivälissä!


Suomessa meillä oli äidin kanssa perinne istuttaa krassi aina vappuna. Jos en ollut paikalla, äiti soitti ja kertoi sen istuttaneensa. Usein taimet nousivat jo parin viikon sisällä toukokuussa. Noin puolitoista kuukautta kevät täällä siis on testini mukaan täällä edellä. Helmililjat aloittelevat myös kukintaansa terassillani, mutta tulppaanit piilottelevat vielä lehtiensä suojassa.


Kuten kuvasta huomaa, terassin reunalaatikossa maa on pelkkää soraa. Olin aluksi huolissani kasvaako siinä mitään, mutta olen saanut ilokseni huomata sen varsin edulliseksi kasvupaikaksi. Koko yhdeksän metrin matkalle istuttamani laventelit talvehtivat kyseisessä läpäisevässä maaperässä erinomaisesti, kun samaan aikaan naapurini harmitteli että muhevassa mullassa ruukussa olleet laventelit eivät talven yli kestäneet samoin kun ei minun rosmariininikaan. Luulen että siirrän ensi talveksi vahingosta viisastuneena myös rosmariinin ruukusta kukkapenkkiin talvehtimaan. Usein kasveja ei niinkään kiusaa kylmyys, kuin maaperään seisomaan jäävä vesi.

torstai 15. maaliskuuta 2012

Magnolia

Istutin tänään eilen hankkimani magnolian. Susan-magnolian kukat ovat pinkit ja maljamaiset lukemani mukaan ja odotan niitä toiveikkaana. Nuput, joista osa varmastikin lehtien alkujakin, ovat hyvin tukevan oloiset. Istutin kasvin hyvin multavaan maahan isompaan ruukkuun. Eläessään se voi kasvaa 150-300 senttimetrin korkuiseksi, eli pelkästä pensasmagnoliasta ei ollutkaan kyse kuten luulin. Asettelin ruukun puolivarjoon, ettei päivän korkea lämpötila houkuta nuppuja aukeamaan liian aikaisin, yöt ovat vielä viileitä kuitenkin ja kirkkaina öinä lämpötila käy lähellä nollaa. Alla kuva vuoden 2010 matkalta Amsterdamiin, jossa ihastukseni magnolioihin alkoi.




keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Kukkaterapiaa

Puutarhablogini muuttuu hetkeksi surublogiksi menetettyäni yllättäen äitini liian aikaisin, vain 60-vuoden ikäisenä. Tieto saapui minulle vasta sunnuntaina, koska poliisi ei ollut löytänyt uutta numeroani ilman pienoista salapoliisi operaatiota. Olen tuntenut oloni hyvin tyhjäksi ja istuskellut paljon terassilla. Tänä aamuna siellä kävi sinitiaispariskunta ja muistin heti, että kutsuimme niitä äidin kanssa aina hömppä-linnuksi niiden hassun edestakaisin lentelyn ja pään keikuttelun vuoksi. Tänään sitten menin ruokakauppaan ensi kertaa itse ja ainut mitä ostin sieltä, oli yksi jalokärhö ja magnolia.



Olen aina halunnut saada magnoliapuun tai pensaan, mutta Suomen oloihinkin jalostettujen yksilöiden talvikestävyys oli II-vyöhykkeellä epävarmaa ja hinnat näille Mustialan arboretumissa jalostetuille yksilöille hirvittivät. Nyt päätin ostaa äidille muistopensaan ja toivon että se selviytyy. Kärhöjä äidin puutarhassa oli paljon ja ostin aina uuden äitienpäiväksi, ne viihtyivät siellä ihanasti. Nyt se puutarha periytyi minulle, mutten vilpittömästi voi kuvitella meneväni sinne enää muuta kuin hoitamaan pakolliset käytännön asiat. Itse taloon liittyy liian vaikeita tuntemuksia.

Ystäväni ja naapurini ovat täällä olleet valtavaksi tueksi. En ole ollut juuri hetkeäkään yksi ja välillä ovensuussa on ollut ihan ruuhkaa. Alla tänään saamani kukat.

Kimpussa olevan pienen freesian kukat tuoksuvat huumaavasti.

Surukukat voivat olla myös värikkäitä. Itse pidän liljoja kauniina, mutta koska äiti rakasti väriä ja kevättä, tilasin hänen muistolaitteeseensa leikkonarsisseja. Hän piti niistä. Hautaustoimisto varmasti ihmetteli, mutta ne ovat minun äitini hautajaiset ja tärkeintä on että ne ovat hänen näköisensä.

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Voihan tuuli!

Tänään oli ihana sää ja kuskasin taimeni jälleen ulos muutamaksi tunniksi. Tällä kertaa salakavala tuuli osui taimilaatikoihin ja nyt näyttää pahalta. Muutamat taimet ovat taipuneet ja suurin osa on surkeasti vetänyt sirkkalehtensä suppuun yrittäessään suojella itseään. Kylläpä nyt harmittaa! Ei voi kyllä muuta kuin syyttää itseään. Helppohan se on itse siinä auringossa tuulen suojassa lekotella kun pikku taimiparat taistelevat tuulessa parin metrin päässä. Saapa nähdä tokenevatko raukat enää ollenkaan vai saanko kertakaikkiaan tehdä uuden kylvön.

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Kurkistus naapurien aitojen taa

Aurinko paistaa tänään kevyen pilviharson läpi ja asteita on kymmenen, joten heitin turhan pitkiksi venyneet samettikukkani ulos karaistumaan. Päätin kokeilla samaa konseptia myös itseeni ja otin teemaksi kauniiden kevätkukkien bongaamisen. Alla satoa:

Keltaiset krookukset ovat kuin aurinko itse




Tämä muotopuutarha on kesällä näkymättömissä tuuhean köynnösruusuaidanteen takana, mutta ennen lehtien tuloa utelias ohikulkija pääsee ihailemaan huolellisen työn jälkeä. Kasveista ruusut ja laventelit ovat pääosassa.

Kutsuva sisäänkäynti syntyy jo pienellä väripilkulla

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Keväisiä koristeita

Kävin tänään Saksan puolella ostoksilla ja huomasin kukkakaupan pihalla mitä ihanimman kokoelman kevätkukkia herkullisissa väreissä. Pakko oli pysähtyä ja hetkeksi olin villiintyä useampiinkin väreihin, kunnes muistin että olin luvannut itselleni pitäytyä punaisessa, ainoanan poikkeuksena helmililjat. Niinpä hillitsin itseni ja ostin pari pari bellistä. Kaveriksi nappasin metsästä oksan murattia, vaikkei luonnosta tietysti sopisi napsia..



Lisäksi ostin uuden rosmariinin talven surmaaman tilalle ja istutin sen heti isompaan ruukkuun ja lisäsin multaa. Rosmariini onneksi kestää hyvin terassimme paahdetta. Ehkä sen vuoksi olen aina kuvitellut, että se olisi myös melko vaatimatin kasvualustan suhteen, mutta yllätyksekseni se kaipaa hyvinkin multavan maan. Ruuanlaitossa en itse tule tuoretta rosmariinia niin usein käyttäneeksi, mutta se kuuluu joka vuotisiin hankintoihini ihanan tuoksunsa ansiosta. Lisäksi rosmariinin sanotaan kuvastavan rakkautta ja uskollisuutta, mikä ei koskaan myöskään ole pahitteeksi.



Lisäksi ostin vielä nipun kirsikan oksia ja laitoin ne pestyihin viinipulloihin pystyyn. Toivon hiirenkorvien lisäksi näkeväni vaaleanpunaisia kukkia myöhemmin!


maanantai 5. maaliskuuta 2012

Parantaako intensiivinen taimien tuijotus kasvua?

Laskettelureissun jälkeen hieman kipeänä ei ihminen juuri parempaa tekemistä keksi kuin taimien tuijottelu. Laskujeni mukaan ainakin kuukausimansikoita on päivän aikana noussut kaksi lisää. Samettikukat rehottavat hyvin siihen nähden, että ne on istutettu kaikki viikon sisällä ja siementen itämisprosenttikin näyttää lähentelevän sataa. Sen verran olen tänään tehnyt kasvieni eteen, että koulin sen ainoan paprikan taimeni ikkunalle valoon jugurttipurkkiin. Lienee ensimmäinen kerta kun siirrän taimia isosta pienempään ruukkuun tässä vaiheessa, mutta tilan säästämiseksi ratkaisu oli välttämätön eikä noin pieni taimi vielä suurta tilaa kaipaakaan.



torstai 1. maaliskuuta 2012

Paprika

Suomesta palattuani kurkistin toiveikkaasti kylpyammeeseen. Ainoat elolliset olennot yhden homehahtuvan lisäksi olivat mullan mukana tulleet kukkakärpäset ja niiden houkuttelemina verkkonsa ruukkujen ympärille kutoneet kaksi hämähäkkiä. Paprikan itämisaika on noin 10-18 vuorokautta, mutta malttamaton kun olen, tarkistan tilanteen jopa useita kertoja päivässä. Tänä aamuna kurkisteluni viimein palkittiin. Ensimmäinen ujo paprikan taimi nousi jo seitsemän päivää kylvöstä. Ilmeisesti kylpyhuoneen lattialämmitys nopeuttaa taimettumista, paprikan itämislämmöksi kun suositellaan 22-24 °C. Maanantai-iltana kylvämäni tomaatti ja samettikukka eivät antaneet odottaa itseään edes niin kauan, vaan ensimmäiset vaaleat alut pilkistelivät turvebriketeistään jo keskiviikkona.

Alku

Alku
Muuttaessamme terassilla kukoistivat ainoastaan rikkaruohot. Onneksi mies oli sentään ostanut kimpun kukkia väriksi.